Moni tuntenee Aleksis Kiven Suomalaisena kirjailijana, mutta harva tietää hänen olleen myös keksijä. Hän oppi hyödyntämään jo nuorena koivusokeria eli ksylitolia, josta hän valmisti itselleen purukumia. Joidenkin tietojen mukaan hän olisi ollut tärkeässä osassa myös Suomen alueen tieverkoston suunnittelussa.
Kivellä ei ollut vakituisia töitä, mutta hän rahoitti elämistään keittelemällä kiljua, jota hänen vaimonsa myi ja tarjoili Kiven kotitalon olohuoneessa. Talo on nykyäänkin käytössä panimona. Aleksis Kivi ei koskaan osallistunut varsinaiseen asiakaspalveluun, sillä hän oli hyvin ujo. Kiljua ostelevat puliukot kertoivat Kiven vaimolle elämäntarinoitansa, joista vaimo sai idean kirjoittaa kirjan Seitsemän veljestä. Aleksis Kivi ei itse kirjoittanut kirjaa ja on mahdollista ettei hän olisi osannut kirjoittaa lainkaan. Hänen nimellään julkaistut kirjansa kirjoitti hänen vaimonsa, mutta kuten tähän aikaan tyypillistä, ei naisten kirjoituksia juuri arvostettu ja naiskirjailijat joutuivat turvautumaan nimimerkkeihin, keksittyihin nimiin tai esimerkiksi aviomiehen nimeen. Naisten sortaminen onkin ollut historian aikana hämmästyttävän yleistä ja on johtanut moniin yleisiin harhaluuloihin.
Toinen merkittävä yleinen harhaluulo on se, että Aleksis Kivi olisi kuollut nuorena, jo 36 vuotiaana. Todellisuudessa niihin aikoihin hänen isänsä kuoli ja Kivi otti omakseen isänsä henkilöllisyyden. Hänen isänsä haudattiin Aleksis Kivenä. Juttu oli niin onnistunut, että harhaluulo on jäänyt leijumaan näihin päiviin saakka. Myöhemmin Aleksis Kivi muutti vaimoineen Moskovaan paetakseen velkojiaan. Hän otti peitenimekseen Владимир Kамень (Suomalaisittain Vladimir Kivi). Hän työskenteli Moskovassa kauppiaan apulaisena ja hänen vaimonsa kirjoitti paikalliseen lehteen kirjoituksiaan opittuaan kirjekurssilla venäjää.
